Porin puuvilla Oy
Sarpaneva toimi Pohjoismaiden suurimman puuvillatehtaan Porin puuvillan taiteilijana ja taiteellisena johtajan vuosina 1955-1965. Värien merkitys tekstiilisuunnittelussa nousi keskeiselle sijalle. Hänen luomansa värikartasto käsitti satoja sävyjä, joita taiteilija käytti harkiten raita- ja värikenttäkuoseissan. Ensimmäisten kangaskokoelmien sävyt olivat maanläheisiä, jopa tummasävyisiä. Myöhemmissä kokoelmissa väriskaala kirkastui ja vaaleni. Ensimmäinen, suuren suosion saavuttanut vientimallisto ”Karelia”-kokoelma käsitti niin sisustus- kuin vaatetuskankaita.
”Pohjanlahti”-ryijyt
Sarpaneva toimi Pohjoismaissa useissa eri tekstiilitehtaissa taiteellisena johtajana ja suunnittelijana vuosina 1955-1970. ”Pohjanlahti”-ryijyt syntyivät yhteistyössä tekstiili-insinööri Betzy Wegeliuksen kanssa vuonna 1960. Vanhaa ryijyperinnettä uusittiin teknisesti: ”Pohjanlahti”-ryijyt valmistettiin puoliteollisesti. Värillisistä, toisiinsa sointuvista villalangoista koostuvat pitkät nukkatupsut muodostavat tasaisen, pehmeän pinnan. ”Pohjanlahti”-ryijyistä puuttuu perinteisen solmimistekniikan muodostama pinnan raidallisuus. Abstraktien kuvioiden värit, kanerva, sammal, kalliot jne. liukuvat toisiinsa pehmeästi.
Ambiente-kankaat
”On ajateltava konetta ja tuotetta yhtenä kokonaisuutena. Konetta tutkimalla ja vieressä elämällä oppii sen luovan kapasiteetin. Koneita on osattava kuunnella, ne kertovat oman tarinansa, ohjaavat sinua.” Sarpaneva, 1965
”Ambiente-menetelmä antaa minulle mahdollisuuden maalata koneella kankaalle! Ei enää orjuuttavia raportteja, ei painofilmejä, vain suuri konesivellin!” Sarpaneva oli kehittänyt uuden painotekniikan, jolla voitiin painaa papereita ja kankaita rotaatiopainokoneissa sanomalehtien tapaan. Konetta ei tarvinnut pysäyttää väriasetusten tai uusien mallien vaihtamisen ajaksi, painaminen saattoi jatkua keskeytyksettä. Prosessissa kangas kulki kahden valssin välissä. Värit johdettiin pumpulla suuttimiin, jotka on kiinnitetty kiskoon. Suuttimet olivat taivuteltavia, niitä voitiin ohjailla. Suuttimen hanoilla säädeltiin värin määrää ja kankaan kuviointia. Paineilmalla voitiin hajottaa suuttimista lähtevää väriä, näin saatiin uusi mielenkiintoinen kuviointi. Väri puristui kuitujen läpi, kankaan molemmat puolet olivat samanlaiset. Liikkuviin kiskoihin voitiin asentaa jopa 60 värisuutinta valmistettaessa hyvin kapearaitaisia malleja. Väri kiinnittyi kankaaseen heti värjäyksen jälkeisessä lämpökäsittelyssä. Pesun jälkeen kangas oli valmis. Menetelmässä värin hukka oli olematon ja painojälki tasainen. Menetelmä säästi filmipainoon verrattuna kustannuksia jopa 50%. Suomessa neljä tehdasta valmisti Ambiente-menetelmällä painettuja kankaita ja taidepapereita yhtäaikaa.
Ambiente-menetelmälle myönnettiin v. 1965 maailmanlaajuinen patentti.
Ambiente-kankaat palkittiin v. 1969 International Design Award-palkinnolla. (American Institute of Interior Designers)
Ambiente-taidepaperit palkittiin Eurostarilla v. 1965, palkinto on merkittävin pakkausalan palkinto maailmassa.
