Sarpaneva muisteli lämmöllä lapsuutensa kesiä Pielaveden Säviäntaipaleella äitinsä Martan kotitalossa. Äidin isä oli paikkakunnan merkkimies, arvostettu kyläseppä Abel Hujanen. Hän valmisti seutukunnan maatyökalut, takoi lukot, helat ja avaimet. Pieni Timo pääsi jo varhain avustamaan isoisäänsä pajahommissa. Hänen tehtäviinsä kuului palkeiden polkeminen. Polvihousuisen sepänsällin paljaille polville sinkoutuneet kipinätkään eivät vieneet huomiota isoisän keskittyneestä työskentelystä tämän karkaistessa loitsuja lukien hehkuvaa rautaa pajan hämärässä. Sarpaneva sanoi myöhemmin tuntevansa olonsa kotoisaksi tulen hehkussa. Näin mieluisimmat työpaikat valimot ja lasitehtaat näyttäytyvät kuin jatkumona sepänpajalle.
