Opiskelurahoja nuori Sarpaneva ansaitsi useana kesänä tukkityömailla Pohjois-Karjalassa. Työ uitossa oli ankaraa raatamista, liukkaiden tukkien päällä taiturointia ja suvantoihin kasaantuneiden tukkisumien purkamista. Tästä huolimatta Sarpaneva kuvaili tukkilaisaikaansa Metelin erottelulla ”ehkä elämänsä upeimmaksi”. Vapaa-aikoinaan Sarpaneva maalasi maisemia ja työtovereitaan mm. parkkiintuneita ja työn karaisemia Siperian lentojätkiä. Säyseinä nämä istuivat malleina ja työn valmistuttua tutkivat kuvaansa kiinnostuneina. Kommentteja ei juurikaan lausuttu. Joitain akvarelleja on säilynyt näiltä vuosilta.
Timo Sarpaneva oli tunnollinen tukkilainen ja yleni lopulta porukan pomoksi ”kympiksi”. Hän arvosti suuresti tätä titteliä. Myöhemmällä iällä häntä juhlittiin kaksinkertaisena kunniatohtorina, akateemikkona, professorina ja hänelle myönnettiin lukuisia kunniamerkkejä. Tarinoissa ja muisteluksissa ”Kymppi” pysyi aina listan kärjessä.