Ensimmäinen automaattikonelasi
Sarpanevan ura lasin suunnittelijana oli kestänyt vuosikymmenet. Vuonna 1998 hän otti vastaan työn, johon ei ollut aiemmin tuntenut suurtakaan mielenkiintoa: hänen tulisi suunnitella lasi täysautomaattikoneelle. Hän ei pitänyt kyseisen tekniikan aiheuttamista rajoitteista lasin ainevahvuuden ja optiikan suhteen. Juuri nämä seikat tekivät lasista ainutlaatuisen materiaalin. Automaattikoneelle suunnittelu edellytti kompromissien tekoa ja taiteilijalle tyypillisestä lennokkuudesta luopumista. Alku vaikutti hankalalta. ”Tähän voisi ehkä saada pienen optisen efektin”, pohdiskeli Sarpaneva Antibesin ateljeessaan tutkiessaan eri vaihtoehtoja. Insinöörien vastaus oli tyly: ”Tulee ongelmia”. Sarpaneva antoi periksi ja suunnitteli lasin, jonka valmistus- ja käyttöominaisuudet lähenevät optimia. Kartiomainen muoto on valmistusteknisesti järkevin. Sisään vedetty reuna on suojassa kolhuilta ja kuumia juomia kestävän Arcoroc-lasimassan iskunkestävyys on 30% tavanomaista suurempi. Kuumille juomille suunniteltua lasia kiertävä elegantti silikoninauha toimii eristeenä ja kestää konepesun. Ensimmäiset koekappaleet kirvoittivat Sarpanevalta riemullisen kommentin: ”My greatest glass ever!”.
