”Miten kukaan tulee edes ehdottamaan tuollaista ammattimiehelle”! Ylihyttimestarin mietteitä ei voinut lukea hänen kasvoiltaan hetkellä, jolloin Sarpaneva esitti hänelle ajatuksiaan. ”Mitä jos lasia kaataa muottiin korkealta? Ottaisiko se mukaansa ilmaa? Muodostuisikohan sisään kuplia tai raitoja, vaiko molempia? Ei tarvittaisi soodaa. Mitä sanot Reka?” Ylihyttimestari kuunteli rauhallisesti, eikä juurikaan kommentoinut.
”Mietin Timon ehdottamaa juttua. Mulla oli tehtaalla tollanen valmis pieni muotti, ihan vaan lieriö. Leruttelin siihen nauhana puolikylmää lasia ja toimihan se juuri niin kuin Timo oli ajatellut.” Ylihyttimestari Reino Löflund muisteli vuosikymmenten takaista tapahtumaa: ”Meillä oli niin vahva keskinäinen luottamus, että se uskalsi esittää hulluimmatkin ideansa. Mitä jos mä olisin menny kertomaan muille, että nyt se on keksinyt ihan hulluja? Mutta aina sen ideoissa oli jotain mitä kannatti kokeilla ja aika usein me onnistuttiin! Kyllä se oli oppinut tehtaalla lasin tekemisen meiltä aika tarkkaan – ei se tosissaan täysin hulluja lähtenyt edes ehdottamaankaan.”.
Arkipelago-kokoelma oli näytteillä ensi kerran Suomenlinnan Pohjoismaisessa kulttuurikeskuksessa vuonna 1979. Näyttely oli lähes valmis, loppusiivousta vailla. Kunniavierasta odoteltiin jo saapuvaksi, kun keskisalin suuri, kaksitasoinen lasipöytä hajosi rysähtäen! Lattialla oli kilottain särkyneitä näyttelyesineitä ja teräviä lasilevyn sirpaleita. Läsnäolijoiden säikähdys vaihtui nopeasti toiminnaksi. Harvoin on nähty niin lennokasta siivousta. Valmiiksi pystytettyjä näyttelypöytiä purettiin ja koottiin. Sarpaneva osoitti niille uudet paikat. Tasavallan presidentti Urho Kekkosen saapuessa, kaikki näytti siltä kuin pitikin.
